Talvisota (55 päivää kokeeseen)

Tänään:

1. Luin Suomen historian pikkujättiläisestä sivut 681-712 (Nuoren tasavallan talous ja yhteiskunta, Hengen ja ruumiin kulttuuri ja Talvisota)
2. Kirjoitin puhtaaksi aiemmin luonnostelemani ajatuskartan Suomen sisällissodasta sekä tein loppuun Suomesta vuosina 1919-1939 kertovan ajatuskartan.
3. Tein ajatuskartan talvisodasta ja tein huomiselle valmiiksi vuosien 1949-1944 aikajanan pohjan.

Itsearviointia / Opiskelun pohdintaa:

• Opiskelu sujui tänään aika hyvin. Päivä alkoi hieman suunniteltua myöhemmin (aamulla on vaikea herätä! Okei, saatoin eilen valvoa...) ja tauot taas venyivät, mutta se ei nyt ehkä ole niin vaarallista, kun päivälle suunniteltu työ tuli tehtyä. Sivumäärä oli tänään tarkoituksella pieni, mm. jotta voisin tehdä rästiin jääneet muistiinpanot loppuun.
• Huomenna on tarkoitus saada Suomen historian pikkujättiläinen pakettiin ja ehkä vähän valmistautua lauantain esseekirjoitusurakkaan. Illalla on menoa (messu kuudelta), joten olisi tärkeää aloittaa aikaisin.
• Vähän jännittää, miten esseiden kanssa käy - en ole ehtinyt lukea maailmanhistoriaa vielä ollenkaan. Teen lauantaina parhaani, ja jatkan ensi viikon tiistaina opiskelua (Maailmanhistorian pikkujättiläinen). Perjantai, sunnuntai ja maanantai ovat vapaapäiviä! ❤

 Daavid ja Golijat: talvisodan ihme

Neuvostoliitto painosti 1930-luvun loppupuolella Suomea antamaan takeita puolueettomuudestaan mahdollisen Saksan hyökkäyksen tapahtuessa, ja ehdotti jopa alueiden (mm. Suomenlahden saaret) vaihtamistä osiin Itä-Karjalasta. Vaikka Mannerheim totesi, ettei saarten menetys olisi suuri (ne eivät olisi sodan sattuessa Suomen puolustettavissa), ei Suomessa suostuttu alueneuvotteluihin, eikä puolueettomuudestakaan koettu olevan tarvetta antaa erillisiä takeita.

Neuvostoliiton ehdottama aluevaihdos [lähde]

Vuoden 1939 elokuussa Neuvostoliitto ja Saksa solmivat yllättäen hyökkäämättömyyssopimuksen. Saksan hyökättyä puolaan Neuvostoliitto taivutti Viron, Latvian ja Liettuan avunantosopimukseen, ja seuraavaksi kutsun neuvottelupöytään sai Suomi. Suomessa katsottiin huolestuneena Baltian maiden sopimusten pykäliä. Suomessa toteutettiinkin armeijan osittainen liikekannallepano ja itärajan väestöä evakuoitiin. Moskovassa neuvostoliitto esitti Suomelle Hangon vuokraamista sekä Suomenlahden suurten saarien sekä Karjalan kannaksen osan luovuttamista Repolaa ja Porajärveä vastaan. Suomi ei suostunut näihin vaatimuksiin ja yritti neuvotella, mutta tuloksetta. Neuvotteluyhteyksien katkeamisesta huolimatta Suomessa ei uskottu sodan syttymiseen.

Marraskuussa 1939 Neuvostoliitto lähetti Suomelle nootin, jossa se syytti Suomea "Mainilan laukausten" ja vaati suomalaisten joukkojen perääntymistä rajalta. Suomi kiisti ampuneensa rajan yli ja vetosi aiemmin solmittuun hyökkäämättömyyssopimukseen asian selvittämiseksi rauhanomaisin keinoin. Neuvostoliitto kuitenkin irtisanoi hyökkäämättömyyssopimuksen ja katkaisi diplomaattiset suhteet Suomeen. Neuvostoliiton tykistö avasi tulen suomalaisia kohti 30.11.1939 ja samana päivänä Helsinkiä pommitettiin. Suomi julistettiin sotatilaan ja Mannerheim nimitettiin ylipäälliköksi. Neuvostoliitto erotettiin Kansainliitosta, mutta tällä oli enää vain symboliarvoa.

NL:n hyökkäys 1939

Talvisodan alussa Suomen tilanne vaikutti toivottomalta. Aiemmin solmittu päätös armeijan paremmasta varustamisesta oli tehty liian myöhään - ammuksia oli vähän, tankkeja ei ollenkaan, ja monet joutuivat lähtemään sotaan kotoa kootuilla varusteilla. Sen enempää länsivallat kuin puolueettomana pysynyt Ruotsi ei ollut halukas auttamaan Suomea, jonka uskottiin häviävän sodan nopeasti. Suomi yritti heti sodan alkuun tunnustella rauhaa: Cajanderin hallitus erosi, ja uusi Risto Rytin hallitus tunnusteli neuvotteluyhteyttä Neuvostoliittoon Ruotsin kautta. Neuvostoliitto viittasi kuitenkin Otto Wille Kuusisen kommunistiseen Terijoen hallitukseen, jonka se katsoi olevan Suomen todellinen hallitus. Rauhanneuvotteluista ei tullut mitään.

Ernő Csutkay, unkarilainen vapaaehtoinen
[lähde]

Suomalaisilla oli kuitenkin muutama tärkeä etu Neuvostoliittoon nähden: suomalaiset tunsivat kotimaansa maaston ja kykenivät toimimaan tehokkaasti talven ankarissa oloissa, toisin kuin monet neuvostosotilaat. Varusteiden puuttuessa turvauduttiin improvisoituihin keinoihin ja maastoa hyödyntäviin taktiikoihin, jotka mahdollistivat pientenkin suomalaisjoukkojen voiton neuvostoarmeijasta. Vetäydyttyään Mannerheim-linjalle suomalaiset onnistuivat pysäyttämään rintaman, jolloin sota muuttui asemasodaksi. Neuvostoliitto ei suuresta ylivoimastaan huolimatta onnistunut alkuun murtamaan Suomen linjaa, ja useat voitokkaat torjuntavoitot paitsi nostivat suomalaisten itsetuntoa kiinnittivät myös ulkomaiden huomion. Suomeen alkoikin tulla sekä lehtimiehiä että aseapua ja vapaaehtoisvoimia niin Ruotsista, Yhdysvalloista kuin Unkaristakin. (Mukana oli mm. Christopher Lee!)

Reservien puuttuessa ja varusteiden huvetessa entisestään Suomen armeija kuitenkin väsyi, ja 1940 Neuvostoliiton lisättyä joukkojaan Karjalan kannakselle neuvostosotilaan onnistuivat murtamaan Mannerheim-linjan. Kannaksen suomalaisjoukot vetäytyivät ensin väli-, sitten taka-asemalle Viipuriin. Sota oli ollut Neuvostoliitolle yllättävän vaikea ja pitkä, mutta nyt se oli kääntymässä
tämän voitoksi. Suomen onnistui kuitenkin avaamaan neuvotteluyhteys Neuvostoliittoon - Terijoen hallitus oli nyt käytännössä unohdettu, sillä se ei ollut jakanut kansaa toiseen sisällissotaan, kuten Neuvostoliitto oli ehkä toivonut.

Rauhassa luovutetut alueet [lähde]

Erityisesti Iso-Britannia halusi Suomen jatkavan taistelua, ja lupasi tälle lisää apua jos tämä ei solmisi rauhaa Neuvostoliiton kanssa. Ruotsi pelkäsi kuitenkin puolueettomuutensa menettämisestä jos apujoukot tulisivat lännestä ja painosti siksi Suomea rauhaan. Suomessa hallitus oli jakautunut ja rauhanneuvotteluissa vitkasteltiin, kunnes neuvotteluyhteys hetkeksi katkesi. Neuvotteluvaltuusto lähti jatkamaan neuvotteluja Neuvostoliiton kanssa, mutta uudet rauhanehdot olivat entistä ankarampia. Lopulta Suomen oli kuitenkin taivuttava, ja Risto Ryti allekirjoitti Moskovan rauhansopimuksen. Tieto rauhasta ja alueluovutuksista Neuvostoliitolle oli suomalaisille kauhistus.

Suomen ennen niin jakautunut kansa piti yhtä talvisodan aikana yhtä, ja tämä "talvisodan henki" tulikin kuuluisaksi. Yhtenäisyyttä loivat mm. eri yhteiskuntaluokkien
rintamamiesten kumppanuus sekä kotirintamalla aktiivisesti toimineet vapaaehtoisjärjestöt. Talvisodan aikana solmittiin työnantajien ja työväen välinen "tammikuun kihlaus", jossa työläiset tunnistettiin neuvottelukumppaneiksi, ja työläisiä alettiin houkutella suojeluskuntiin.

Helsingin pommitus 1939

Naiset toimivat sota-aikana mm. lottajärjestössä sekä mm. sotatarviketehtaissa, ja antoivat näin oman osansa Suomen sotaponnisteluihin. Naisten työ sodan aikana paransi pitkällä tähtäimellä naisten työllistymistä.

Sokeri, kahvi sekä poltto- ja raaka-aine olivat säännösteltyä jo vuodesta 1939 lähtien. Sodan jälkeen myös leipävilja joutui kortille - todellisesta pulasta kärsittiin vasta 1940 alkaen.

Sodassa kaatui runsaat 20 000 sotilasta. Lisäksi yli 1 000 siviiliä kuoli, useimmat kaupunkien pommituksissa. Kymmeniätuhansia haavoittui, ja näistä monet vammautuivat loppuiäkseen. Pakolaisia rajaseuduilta esiintyi sodan alusta asti, ja Moskovan rauhan seurauksena Karjalasta paenneet piti asuttaa jonnekin pysyvästi.

Talvisota on sankaritarina, ja on helppo unohtaa, että se lopulta hävittiin. Sen kuvaukset pistävätkin miettimään, millainen sota todellisuudessa oli. Kotirintamalla propaganda piti suomalaiset optimistisina viimeiseen asti, ja talvisota esitetään niin Suomessa kuin ulkomaillakin eeppisenä tarinana, jossa pieni ja yksin jätetty Suomi onnistui torjumaan suuren Neuvostoliiton nerokkuudella ja

Molotovin cocktail sai
talvisodassa nimensä

sitkeydellä. Vaikka jonkin verran tarinaa on varmasti liioiteltu ja siloteltu, olen kuitenkin taipuvainen ajattelemaan, että sen perustana ovat tosiasiat. Nykyään ehkä liian helposti torjutaan ajatus, että historiasta voisi oikeasti löytää sankareita.

Mutta toisaalta. Etsiskellessäni kuvia tähän päivitykseen törmäsin Wikimediassa "Declassified photos of the Winter War‎" -kansioon. Sen kuvat kauhistuttivat. Kansio on kuitenkin nimetty harhaanjohtavasti - nähdäkseni kaikki kuvat ovat todellisuudessa jatkosodan ajalta. Ne kuitenkin panivat miettimään: millaista talvisota oli tavalliselle sotilaalle? Voin hyvin kuvitella, että jatkosota oli luonteensa ja kestonsa vuoksi talvisotaa raaempi ja vaikeampi kokemus. Rintamakarkuruudesta ja sodan jälkeisistä mielenterveysongelmista olen aina kuullut vain jatkosodan yhteydessä. Johtuuko tämä siitä, että talvisota vain oli jatkosotaa "puhtoisempi" sota, vai onko talvisodan populaari kuva johtanut siihen, ettei sodan vaikeista puolista puhuta? Entä millainen sota mahtoi olla neuvostosotilaiden näkökulmasta katsottuna?