Tie ensimmäiseen maailmansotaan (40 päivää kokeseen)

Tänään:

1.  Tein aikajanan loppuun ja tein 1800-luvun valtioista ajatuskartan.
2. Luin Maailmanhistorian pikkujättiläisestä sivut 753-766 (Kohti ensimmäistä maailmansotaa)

Itsearviointia / Opiskelun pohdintaa:

• Olen nyt noin kaksi päivää jäljessä. :(
• Aika menee tosi nopeasti. Ensi viikolle pitäisi keksiä joku suunnitelma, etten jäisi vielä enemmän jälkeen.
• Unirytmi on yhä huono, ja päivät alkaa yhä myöhemmin (ja loppuu myöhemmin, mikä taas haittaa nukkumista...)
• Tänään kävin kävelyllä ja vietin illalla myös aikaa perheen kanssa, vaikka olisi ehkä pitänyt käyttää aika opiskeluun. Se oli kyllä oikea päätös. Huomennakin on muuta ohjelmaa opiskelun oheksi.

Euroopan uudelleenmuovautuminen

Saksan liittopolitiikkaa oli 1800-luvun loppupuolen hoitanut Otto von Bismarck, Saksan yhdistymisen johtava hahmo. Hänen reaalipoliittiset valintansa eivät kuitenkaan vuosisadan vaihteessa enää miellyttäneet kuninkaan neuvonantajia. Bismarckin ns. "kolmas järjestelmä" katsottiin moraalittomaksi ja vaaralliseksikin, sillä se oli sisäisesti ristiriitainen: Venäjän kanssa solmittu liitto soti Itävallan ja Saksan liittoa vastaan. Uuden saksalaisen linjan mukaan liittopolitiikassa oli pyrittävä suoraviivaisuuteen. Lisäksi Saksan roolia maailmanpolitiikassa oli kasvatettava. Saksa jättikin Venäjän-sopimuksen uusimatta ja luotti sen sijaan Itävallan ja Italian kanssa solmimaansa kolmoisliittoon. Samalla se pyrki esimerkiksi Marokon kriisin yhteydessä kasvattamaan kansainvälistä arvovaltaansa.

Saksassa oli ajateltu, etteivät Venäjä ja Ranska ideologisista erimielisyyksistään johtuen voisi liittoutua. Venäjä ja Ranska lähentyivät kuitenkin selkeästi ja solmivat lopulta yleisen poliittisen liiton, eräänlaisen entente cordialen. Venäjä haikaili yhä Saksan-liiton perään, mutta ei saanut vastakaikua, ja Ranskaan sitä olivat lähentäneet lukuisat lainat, joita Ranska Saksan väistymisen jälkeen pääsi tarjoamaan itäiselle suurvallalle.

Englannin ja Saksan välit olivat 1800-luvun kuluessa olleet hyvät, mutta vuosisadan vaihteessa Britannia alkoi kokea Saksan uhkana. Englantilaiset kauppiaat törmäsivät jo kaikkialla saksalaisiin kilpailijoihin, ja Saksan laivastovarustautuminen oli merivallalle turvallisuusuhka. Englanti lähentyikin Ranskaa ja solmi tämän kanssa entente cordialen. Kun Ranska onnistui vielä lähentämään Englantia ja Venäjää sekä solmimaan Italian kanssa salaisen sopimuksen sen puolueettomuudesta Ranskan ja Saksan välisen sodan tapahtuessa, jäivät Saksa ja Itävalta eristyksiin.

Ennen ensimmäistä maailmansotaa Eurooppaa riipivät lukuisat kriisit. Kiistat Marokon herruudesta tapahtuivat vielä Euroopan ulkopuolella, mutta alati kiristynyt tilanne Balkanilla oli jo lähempänä kotia, ja sotaa lähestyessä kriisejä syttyi jo vuosittain. Lopulta Itävalta-Unkarin kruununperillisen murha pisti käyntiin tapahtumien ketjun, joka johti maailmanlaajuisen sodan syttymiseen. Itävalta-Unkari antoi Serbialle - jonka se katsoi syylliseksi murhaan - ultimaatumin, jota se ei voinut hyväksyä. Estääkseen kansainvälisen välityksen kysymyksessä Itävalta julisti Serbialle sodan, jolloin Venäjä aloitti osittaisen liikekannallepanon. Saksa protestoi ja julisti täyden liikekannallepanon jälkeen Venäjälle sodan. Ranskaa se määräsi pysymään puolueettomana ja Belgialta se vaati kauttakulkulupaa. Lopulta Saksa julisti sodan Ranskalle ja hyökkäsi Belgiaan, mikä veti aiemmin pulueettomuuskannalla olleen Iso-Britannian mukaan sotaan. Italia pysyi aluksi puolueettomana.

Sodan syistä on käyty paljon keskustelua. Heti sodan jälkeen siihen haettiin syyllistä (joka oli tyypillisesti Saksa), ja 1920-luvulta lähtien on yritetty selvittää sodan perimmäisiä syitä. Täyttä varmuutta asiasta ei voi olla. Nykyään kuitenkin kyseenalaistetaan se pitkään vallinnut käsitys, että Saksa olisi halunnut ja provosoinut sotaa. Uudempi tutkimus on korostanut enemmän sodan taustalla olevia poliittisia kehityslinjoja ja ehkä myös kysynyt Venäjän motiivien perään.

Yksi sotaan johtanut tekijä oli nationalismi ja sen monet eri ilmenemismuodot. Siirtomaakilpailu oli tosiasiassa 1900-luvun puolella laantumassa, mutta se oli ollut omiaan luomaan jännitteitä Euroopan valtojen välille ja rikkomaan tasapainopolitiikkaa. Asevarustelu ja sen luomat turvallisuusuhat vaikuttivat valtioiden liittopolitiikkaan ja lisäsivät turvattomuuden tunnetta, samoin kuin Euroopan monet kriisit. Jatkuvat konfliktit ja jännittyneet suhteet saattoivat myös johtaa sodan odottamiseen, ja kun se vihdoin saapui oli monien reaktio helpottunut. Sotaan suhtauduttiin myönteisesti myös siksi, että siitä odotettiin lyhyttä, ja siihen liitettiin monia romanttisia mielikuvia - viime sodasta oli ollut kauan, eikä ensimmäisen maailmansodan kaltaista modernia sotaa osattu odottaa.

Sodasta piti tulla lyhyt. Saksan Schlieffen-suunnitelman mukaan se iskisi nopeasti Belgian kautta Ranskaan ja voittaisi länsirajalla ennen kuin Venäjä ehti mobilisoida joukkonsa taisteluihin. Ranskassa tämä suunnitelma tunnettiin, ja vastaukseksi oli määrä hyökätä Saksan rintaman heikoimmassa kohdassa ja pureutua syvälle keisarikuntaan. Saksalla ei kuitenkaan ollut rohkeutta pitäytyä Schlieffen-suunnitelmassa, vaan joukkoja keskitettiin suunniteltua enemmän heikolle rintamaosalle, mikä vähensi Belgian-hyökkäyksen iskuvoimaa. Myös Venäjän yllättävän nopea sotavalmius heikensi Saksan voimaa länsirintamalla. Rintama lännessä pysähtyi. Asemasotavaihe alkoi.

Olen viime kuukausien ajan kuunnellut Dan Carlinin Hardcore Histoy -podcastista ensimmäisen maailmansodan historiaa. Se on ollut tosi mielenkiintoista. Hän käyttää podcastissaan paljon aikalaislähteitä, silminnäkijöiden kuvauksia, jotka herättävät sodan aivan uudella tavalla eroon. Tänään kuuntelin kirjastoon kävellessä sotilaiden kuvausta asemasodasta, tykistötulesta ja ensimmäisistä kaasuhyökkäyksistä. Ensimmäinen maailmansota oli kyllä jotain aivan kauhistuttavaa, ja länsirintama oli ehkä kaikkein helvetillisempiä paikkoja ihmiskunnan historiassa. Kun rintama ei liikkunut, joutuivat sotilaat vuosia taistelemaan ja kuolemaan samalla maalla, joita "rumputulitus" myllersi lakkaamatta joka päivä, ja jossa päivän vanhat ruumiit lojuivat yhdessä kuukausien ja vuosien vanhojen ruumiinkappaleiden kanssa. Ensimmäisen maailmansodan sotilaat joutuivat kestämään käsittämättömiä, kammottavia asioita. Sota rikkoi kaikki ne romanttiset, sankarilliset haaveet joita he olivat saattaneet elätellä. Mutta samalla he olivat sankareita.