Valistusta ja vapaussotaa (46 päivää kokeeseen)

Tänään:

1. Luin Maailmanhistorian pikkujättiläisestä sivut 602-649 (Valistus, Valistunut itsevaltius, Tieteet ja taiteet, Siirtokuntien Amerikka, Amerikan Yhdysvaltojen synty ja Demokraattinen liittovaltio)
2. Tein ajatuskartan valistusajattelijoista ja valistuneista itsevaltioista ja paikkailin eilistä kesken jäänyttä ajatuskarttaa.

Itsearviointia / Opiskelun pohdintaa:

• Muistiinpanoja en saanut tehtyä (keskittymiskyky iltapäivällä taas huono + kipee olo), mutta huomenna sitten. Huomenna yritän kertailla ja käydä ehkä valmennuskurssimateriaaleja.
• Netissä heiluilua pitäisi oikeasti rajoittaa! Ja unirytmi pitäisi saada kohdalleen. Miksi olen näin saamaton? T.T
• Piirsin taas historiaa :3 Valistusajattelijat ovat kyllä jotenkin ihania, kirkkomokotuksesta huolimatta.

Häirikkö-Rousseau

Valistuneet valitukset

Voltaire

Takaisin 1700-lukuun. Tänään kävin läpi valistusaatetta, -ajattelijoita ja -hallitsijoita. Valistusaatteelle oli tyypillistä "sisäpoliittinen puuhailu": ajan hallitsijoista poiketen valistusajatelijat eivät miettineet ulkopolitiikkaa, vaan heitä kiinnosti, miten yhteiskunta pitäisi rakentaa. Yhteiskuntamalleissaan valistus oli kiinnostunut yksilön etujen ja oikeuksien suojelemisesta. Valistus luonnollisesti kritisoi vanhaa järjestelmää. Se oli siis "individualistinen" ja "reformistinen" luonteeltaan, tosin se jäi monilta osin teoreettiseksi. Valistus arvosti onnea tässä elämässä, kritisoi kristinuskoa ja kirkkoa, korosti ihmiskuvassaan järkeä ja näki historian jatkuvan edistyksen kulkuna. Aatteena valistus oli kuitenkin hajanainen, eikä sillä ollut tarjottavaksi vanhan tilalle yhtä yhtenäistä, valmiiksi mietittyä maailmankuvaa tai järjestelmää. Valistusajattelijoiden välillä oli kärhämiä, ja keskustelua mutkistivat vielä filosofit, joita valistus inspiroi mutta jotka johtivat siitä sen kanssa ristiriitaisia näkemyksiä.

Valistusajattelijoiden "suurkolmikko" oli Voltaire, terävä kynäilijä joka kritisoi voimakkaasti kirkkoa, Montesquieu, joka kehitteli vallan kolmijako-opin ja haikaili paluuta rajoitettuun monarkiaan, ja Rousseau, "valistuksen häirikkö", joka korosti tunteiden ja vaistojen merkitystä järjen ohella ja näki että kansan tahdon piti suoran kansainvallan kautta hallita valtiota.

Joosef II

Osa valistusaatteen kannattajista oli valistuneen itsevaltiuden kannalla, ja tällaisena yrittivät mm. Preussin Fredrik Suuri, Venäjän Katariina II ja Itävalta-Unkarin Joosef II itsensä esittää. Kaikki kolme hallitsijaa saivat valistuksesta vaikutteita. Fredrik Suuri ja Katariina II tekivät molemmat uudistuksia erityisesti oikeusjärjestelmän, uskonnollisen suvaitsevaisuuden ja kulttuuripolitiikan saralla, mutta eivät luopuneet maaorjuudesta, talouden kontrollista ja tiukasta säätyjaosta. Joosef II sen sijaan meni uudistuksissa pitkälle: hän vapautti talonpojat, suhteellistutti veroja ja antoi mm. juutalaisille uskonnonvapauden. Raja-alueilla aiheuttamat levottomuudet ja aateliskapinan uhka pakottivat hänet
kuitenkin peruuttamaan joitakin uudistuksia.

Valistus vaikutti monella tapaa ympäröivään kulttuuriin. Se ei suoraan synnyttänyt omaa taidesuuntausta, mutta arvosteli eri kulttuuriliikkeitä. 1700-luvulla barokin raskas uskonnollisuus ja kuninkaanvaltaisuus syrjäytettiin rokokoolla, jolle oli tyypillistä maallisuus, kepeys ja pehmeys. Se ei kuitenkaan moraalisesti miellyttänyt valistusajattelijoita. Kiinnostuksen herättyä taas antiikin suuntaan kiitos Pompeijin kaivausten järkevästä ja selvälinjaisesta uusklassismista tuli valistuksen kanssa hyvin yhteen sopiva taidesuuntaus. Valistusta vastaan kehittyi vuosisadan lopulla romantiikka, joka korosti tunnetta ja palasi valistuksen halveksimiin historiallisiin aikakausiin.

J. J. Rousseau (<3)

Musiikin saralla 1700-luku oli vielä barokin kulta-aikaa. Ooppera koettiin kuitenkin jo keinotekoiseksi, ja sitä kevennettiin, ja musiikin painotus siirtyi kirkosta maalliseen musiikkiin. "Musiikin demokratisoituminen" merkitsi konserttien järjestämistä suurille yleisöille. Lukutaidon ja varallisuuden levitessä myös kirjoitettu sana uudistui: lehdet yleistyivät ja klassisen kirjallisuuden rinnalle ilmestyi porvarillinen romaani, joka kuvasi tavanomaista elämää ja ihmisen tunnemaailmaa.

Filosofian suuria nimiä 1700-luvulla olivat mm. englantilainen David Hume ja saksalainen Immanuel Kant. Hume kyseenalaisti filosofiassaan ihmisen kyvyn todistaa syy-seuraussuhteet varmuudella, ja tuli samalla vetäisseeksi perustan valistuksen suuresti ihailemilta luonnontieteiltä. Kant kehitti Humen tietoteoriaa omilla ajatuksillaan ja esitti, että ihminen saattoi saada luotettavaa tietoa ilmiöistä, mutta ei asioista niiden omana itsenään. Kantin ajattelu antoi kuitenkin arvoa myös näiden olioiden tuntemiseen pyrkimiselle.

Yhdysvaltojen itsenäisyys

Pari sanaa vielä Yhdysvaltojen itsenäistymisestä. Yhdysvaltojen vapaussota tai itsenäisyyssota Iso-Britanniaa vastaan on nähty muiden 1700-luvun lopun "vallankumouksen ajan" inspiraationa, ja sitä se oli ainakin Ranskan suuren vallankumouksen tapauksessa. Jokaisella vallankumouksella oli kuitenkin paitsi omat motivaattorinsa myös oma yksilöllinen ympäristönsä, eikä Yhdysvaltojen esimerkki auttanut yhteiskunnaltaan kovin erilaisella Euroopan mantereella paljoakaan.

George Washington
Yhdysvaltojen 1. presidentti

Amerikkalaisten sotaa Iso-Britanniaa vastaan edelsi aaltomainen konfliktien herääminen ja laukeaminen emämaan parlamentin kanssa. Britannian voitettua Ranskan siirtomaasodassa se oli pahasti velkaantunut, ja yritti saada Yhdysvaltoja erilaisin lainsäädännöin maksamaan osansa sodan taloudellisista rasituksista. Amerikkalaisilla ei kuitenkaan ollut emämaan parlamentissa edustusta, joten rajoituksiin ja ylimääräisiin maksuihin suhtauduttiin erittäin kielteisesti. Konfliktien sarja johti lopulta aseellisen vastarintaliikkeen syntyyn, joiden yhteenotto brittiläisen sotajoukon kanssa aloitti vapaussodan. Britannian näkökulmasta kyseessä oli kapina, jälkeenpäin katsottuna itsenäisyystaistelu ja aikalaisten silmissä myös sisällissota, sillä amerikkalaiset eivät olleet sodasta yksimielisiä.

Sodan loputtua (osittain kiitos Yhdysvaltojen ja Ranskan liiton) Yhdysvalloissa elettiin lyhyt "tasavaltalaisuuden aika", jolloin jokainen osavaltio oli todellisuudessa oma tasavaltansa. Uudistukset eivät kuitenkaan miellyttäneet amerikkalaista yläluokkaa, jonka toimien seurauksena Yhdysvalloista tuli liittovaltio.