Vapauden aika (67 päivää kokeeseen)

Tänään:

1. Silmäilin Suomen historian pikkujättiläistä ja Wikipediaa vuosilta 1700-1750 ja tein lyhyet muistiinpanot.
2. Luin Suomen historian pikkujättiläisestä sivut 296-311 (vapauden ajan loppupuoli)
3. Kävin Kumpulassa katsomassa auringonpimennyksen, tapasin Mariannen & kävin ristintien hartaudessa ja iltamessussa.

Itsearviointia / Opiskelun pohdintaa:

• Sain tänään luettua todella vähän sivuja. Toisaalta asiaa oli paljon, sain tehtyä kaksi miellekarttaa ja muu ohjelma vei aikaa opiskelulta (luin yhteensä ehkä n. vajaat neljä tuntia). Vähän huolestuttaa. Olen kuitenkin päättänyt, että parempi lukea pikkujättiläiset ajatuksella vaikka se viekin paljon aikaa. Muut peruskirjat voi sitten lukea vähän nopeammin vähemmillä muistiinpanoilla.
• Keskittyminen opiskellessa on vaikeaa. Jatkossa pitäisi varmistaa, ettei esim. kännykkää ole lähettyvillä. Toisaalta läppäri on hyödyllinen, kun haluan jostain asiasta lisää tietoa. Ehkä sen voisi pitää parin askeleen päässä.
• Minun on vaikea ymmärtää poliittisia järjestelmiä ja taloutta, mikä vaikeuttaa historian ymmärtämistä. Näihin kannattaisi siis keskittyä. 

Vapauden aika - Ruotsi 1719-1772

Ruotsin (ja samalla Suomen) historia on minulle yhä aika uutta. Vaikka muistan, että sitä käytiin niin ala- kuin yläasteellakin (ja vähän myös lukiossa), siitä on jäänyt todella vähän mieleen. Tämä tavallaan helpotti lukemista: ei tullut tunnetta, että tämä on jo tuttua ja tylsää, vaan melkein kaikki oli uutta ja mielenkiintoista.

Aadolf Fredrik

Kuningas Kaarle XII:n kuolema ja tämän johtaman, Ruotsille kohtalokkaaksi osoittautuneen Suuren Pohjan sodan loppu aloitti niinsanotun "vapauden ajan" Ruotsissa, jolloin valta keskitettiin säädyille kuninkaan sijaan. Vaikka kuninkaalla oli jonkin verran muodollista päätösvaltaa, käytännössä kaikki tärkeät päätökset tehtiin valtiopäivillä. [Tästä en tosin muista konkreettisia esimerkkejä!] Vapauden ajan yksi tärkeä kehityslinja olikin jännite säätyjen ja heikentyneen kuninkaan välillä. Vapauden ajan alussa kuninkaana ollut Frederik I ei juuri pyrkinyt parantamaan asemaansa, mutta tämän seuraaja Aadolf Frederik ja hänen vaimonsa Preussin Loviisa Ulriikka pyrkivät jo parantamaan kuninkaan vaikutusmahdollisuuksia. Suurin osa säädyistä vastusti kuitenkin pontevasti kuningasparin yrityksiä, painostaen kuningasta yhteistyöhön ja nöyryyttäen kuningasparia mm. julistamalla sodan Preussia vastaan. Vaikka pahimmat nöyryytykset peruuttiin ja suhtautuminen kuningaspariin pehmeni sodan jälkeen, suuria muutoksia ei tullut ennen kuin Aadolf Frederikin poika Kustaa III kaappasi vallan ja päätti vapauden ajan.

Arvid Horn

Vapauden aika oli monella tapaa epävakaata aikaa Ruotsissa. Kaarle XII:n ja Suuren Pohjan sodan myötä Ruotsi menetti suurvalta-asemansa. Erityisesti kysymys Ruotsin suhteesta Venäjään hiersi valtiopäivillä. Vapauden aikana muodostuivatkin ensimmäiset epäviralliset puolueet, hatut ja myssyt. Hatut olivat enimmäkseen aatelisia ja porvareja - he vastustivat Venäjää ja kallistuivat Ranskan, ei Englannin puoleen. Myssyt sen sijaan tukivat Arvid Hornia, joka pyrki sopuisiin suhteisiin Venäjän kanssa ja toivoi Englannista kumppania. Hattujen ja myssyjen valtataistelut leimasivat koko vapauden ajan politiikkaa. Ns. "hattujen sota" nosti myssyjen suosiota, kun hattupuolueen kannattama sota Venäjää vastaan [1741-1748] päättyi Ruotsin tappioon. Toisaalta Venäjän vaikutusvallan kasvu Ruotsissa sodan jälkeen ja myöhemmin myssyjen epäonnistuneet talousuudistukset 1760-luvulla nostivat hattujen kannatusta. Kahden puolueen lisäksi valtiopäiviltä löytyi myös hovipuolue, joka kannatti kuninkaan vallan kasvattamista.

Vapauden ajan yhteiskunnallisia ongelmia olivat mm. jäykistyvä ja rakoileva sääty-yhteiskunta ja virkakiistat. Valtiopäivät julistivat [1760-1762] ettei uusia aatelointia tulisi, ennen kuin olemassaolevien aatelissukujen määrä vähenisi huomattavasti. Tämä vaikeutti huomattavasti aateliston ulkopuolelle jäävien pääsyä tärkeisiin virkoihin. Eri virat jaettiin tiukkaan arvojärjestykseen, mikä sekin vaikeutti virkojen saamista. Virkoihin oli yleensä paljon hakijoita, ja nimityksistä valitettiin säädyille ja valtiopäiville jatkuvasti, kunnes ne päättivät, etteivät he enää hoitaisi virka-asioita. Sääty-yhteiskunnan ongelmana oli myös säätyjen ulkopuolelle jäävien määrän lisääntyminen.

Valtakunnan taloudellisia ongelmia lisäsivät erityisesti tuhoisa sota Preussia vastaan [Pommerin sota -57-62], jolloin sodan rahoittamiseen piti painaa paljon uutta rahaa, mikä aiheutti inflaation kiihtymistä. Sodan jälkeiset yritykset korjata ongelmia eivät onnistuneet: rahan arvon nostaminen karkasi käsistä, ja muutosta käytettiin keinotteluun. Merkantilismia alettiin kritisoida, mikä johti mm. uusien tapulikaupunkilupien antamiseen monille Suomen kaupungeille.

Kustaa III

Voisin jakaa tänään oppimani asiat suunnilleen seuraaviin kehityslinjoihin (jotka tietenkin kaikki liittyvät toisiinsa): 1) kuningas- vs. säätyvalta, 2) sodat ja sodan uhkat - ulkopolitiikka, 3) sääty-yhteiskunnan muutokset, 4) taloudelliset muutokset. Näistä erityisesti ensimmäinen kiinnosti. Kuvaukset Kustaa III:n vallankaappauksesta olivat kirjassa todella eläviä ja innostavia, ja Aadolf Fredrik & Loviisa Ulriikka vaikuttivat myös todella mielenkiintoisilta henkilöiltä. Toisaalta en ymmärrä Ruotsin poliittista järjestelmää vapauden ajan alun uudistusten jälkeen. Myös valtakunnan talous jäi vähän hämäräksi, ja ulkopolitiikan yksityiskohdatkin ovat jo unohtuneet. Arvid Hornista en tiedä vieläkään mitään.

Usein sanotaan, että entisaikojen historiankirjoitus korostaa "sankaritarinoita", yksittäisten suurmiesten (tai -naisten) roolia historian muovaajana, kun taas moderni historiantutkimus tapaa korostamaan suurempien taloushistoriallisten yms. kehityslinjojen merkitystä historian kulussa. En tiedä, edustaako pikkujättiläinen "vanhempaa" historiantutkimusta, mutta lukiessa tuntui kyllä siltä, että yksittäisten henkilöiden valintojen merkitys oli vapauden ajan ja sen lopun tapahtumissa todella suuri. Esimerkiksi hattujen sodan rauhanneuvotteluissa Venäjän kanssa kruununperimysasia oli avainasemassa: Venäjän keisarinna toivoi kruununperijäksi kaukaista sukulaistaan. Myös Kustaa III vallankaappaus on täynnä avainasemassa olevia historian "suurmiehiä". Tällainen ote historiankirjoitukseen tekee siitä kieltämättä mielenkiintoista luettavaa, tosin huono nimimuistini välillä vaikeuttaa tapahtumien seuraamista.