Teollisuutta ja taidetta (59 päivää kokeeseen)

Tänään:

1. Tein eilisistä aiheesta kaksi ajatuskarttaa: yhden laajan ajatuskartan sortokausista ja toisen eduskuntauudistuksesta ja Suomen puolueista 1900-luvun alussa.
2. Luin Suomen historian pikkujättiläisestä sivut 587-601 (Talous ja yhteiskunta vuosisadan vaihteessa ja Taiteen kultakausi).
3. Tein ajatuskartan tänään luetuista sivuista otsikolla "Elämää Suomessa autonomian lopulla".
4. Illalla aikaa meni ripillä käymiseen.

Itsearviointia / Opiskelun pohdintaa:

• Kävin tänään kohtuuvähän uutta asiaa läpi, mutta sainpahan kaikki muistiinpanot tehtyä ennen huomista, niin voin aloittaa puhtaalta pöydältä ensi viikolla.
• Tänään olisi ollut hyvä kerrata viime viikon asioita, mutta enpä tajunnut. Ehkä maanantaina voisi vilkaista tähän asti tehtyjä muistiinpanoja (niitä onkin hieno pino!)
• Pienoinen uupumus vaivaa... Viikon aikana alkoi muodostua jonkinlainen rutiini, mutta tänään en saanut siitä pidettyä kiinni. Lauantait kannattaisi ehkä jatkossa viettää eri tavalla opiskellen, esim. kerraten ja tehden tehtäviä.
• Sain tänään apua yhden vaikean lauseen ymmärtämiseen foorumilta - mukavaa! ^_^ Lukiessa nousee aina välillä kysymysmerkkejä - joku päivä niitä pitäisi yrittää selvitellä itse ja/tai opettajan avulla.

 Autonomian lopun yhteiskunta - elämää vuosisadan vaihteessa

Eero Järnefelt: Pyykkiranta (1889, detalji)

Suomen väestönkasvu hidastui 1800-luvun lopulle tultaessa vaikka samalla kuolleisuus väheni. Syitä tälle olivat ainakin taloudellisen epävarmuuden aiheuttama haluttomuus avioitumiseen sekä siirtolaisuus. Siirtolaisia lähti erityisesti Länsi-Suomesta Amerikkaan, mutta myös Itä-Suomesta oli liikettä Venäjälle päin Pietariin. Väestö kasvoi erityisesti työläisten ja tilattomien keskuudessa, mikä heikensi heidän olojaan. Samalla kuitenkin kasvava teollisuus ja kaupankäynti kohottivat myös köyhempien väestönosien elintasoa, vaikka maahan virrannut varallisuus jakautuikin epätasaisesti.

Suomi teollistui erityisesti 1800-luvun jälkipuoliskolla, mutta pysyi muihin Euroopan maihin verrattuna selvästi maatalousmaana: suurin osa ihmisistä asui maalla ja sai elantonsa maa- tai metsätaloudesta. Sahateollisuuden ja karjatalouden ollessa tärkeä osa Suomen vientiä saivat maanomistajat suurimmat hyödyt kaupankäynnistä, mikä levensi kuilua talonpoikien ja tilattomien välillä. Kokonaisuudessaan Suomen kauppa pysyi koko autonomian ajan tuontivoittoisena (autonomian loppua kohden Saksa syrjäytti Venäjän suurimpana tuojamaana - ehkä tämäkin vaikutti Saksan ja Suomen lähentymiseen 1900-luvun alussa?), mutta ulkomaille vietiin Suomesta paljon puutavaraa. Suomesta vietiin erityisesti raaka-aineita, vaikka vientituotteiden jalostusaste vuosisadan loppua lähestyttäessä kasvoikin.

Suurlakko Tampereella 1905

Autonomian lopun yhteiskuntaa leimasi tietynlainen levottomuus. Suomessa oli koettu monia nopeita ja radikaaleja muutoksia (mm. siirtyminen sääty-yhteiskunnasta luokkayhteiskuntaan sekä kansalaisyhteiskunnan synty). Väkivaltarikollisuus kasvoi köyhemmän väestön keskuudessa samaan aikaan työväenliikkeen nousun kanssa erityisesti suurlakon jälkeen. Eduskunnan ja poliittisten puolueiden muovautuessa lehdistö, jota venäläistämistoimet olivat sensuureineen ja lehtien lakkauttamiseen erityisesti rasittaneet, politisoitui ja lähti ajamaan puolueiden asioita. Sekä lehtien väliset että sisäiset kiistat olivat tavallisia.

Koululaitos oli yksi Suomen kehitystä muovaava tekijä. Vaikka kansakoulut eivät täyttäneet kaikkia niitä toiveita, joita niitä perustettaessa eläteltiin, oli se tavoittanut myös alemmat yhteiskuntaluokat, ja akateemisen väestön tausta olikin 1800-luvun loppupuolella aiempaa kirjavampaa: säätyläisten ja työläisten välille muodostui selkeäämin keskiluokka. Erityisesti maaseudulla kouluista muodostui kulttuurikeskuksia, ja yhteiskunnallisesti aktiiviset opettajat vaikuttivat myös oppilaittensa asenteisiin. Oppilaitokset joutuivatkin välillä valtiovallan erityisen tarkkaan syyniin.

Suomen taiteen kukoistuskausi

Akseli Gallen-Kallela: Sammon puolustus
(Kansallismuseon fresko 1928,
alkuperäinen maalaus 1896)

Suomen taiteen eräänä käännekohtana voisi kirjan kuvauksen pitää suurlakkoa vuonna 1905. Erityisesti tätä ennen niin kuvataiteessa kuin musiikissa, arkkitehtuurissa ja kirjallisuudessa keskeisin tyylisuunta oli kansallinen uusromantiikka ja karelianismi, joka ammensi inspiraatiota Karjalasta, joka nähtiin Kalevalan kehtona. Kuvataiteessa kansallisromanttiikkaa edustivat mm. Albert Edelfelt ja Akseli Gallen-Kallela. Karelianismi vaikutti myös ajan jugendilaisessa arkkitehtuurissa. Suomen kuvataiteessa vaikutti lyhyen aikaa myös Euroopasta tullut symbolismi, jota edustivat Hugo Simberg ja Magnus Enckell, ja josta Gallen-Kallelakin otti vaikutteita myöhempiin Kalevala-teoksiinsa. Musiikin saralla toimi Sibelius, perustuslaillinen säveltäjä, joka otti vaikutteita Beethovenista, Tsaikovskista ja karelianismista, ja joka niitti mainetta myös ulkomailla.

Symbolismin lisäksi impressionismi ja ekspressionismi (erit. Tyko Sallinen), arkkitehtuurin saralla ajatukset rationaalisemmasta rakentamisesta, sekä kirjallisuudessa suurlakon jälkeen alaa vallannut uusrealismi rikkoivat perinteistä, kansallismielistä taidemaailmaa. Suomen itsenäistyminen ja sisällissota johtivat kuitenkin perinteisiin, isänmaalaisiin arvoihin palaamiseen myös taiteessa, ja näin eurooppalaisten vaikutteiden heikkenemiseen.