Suomi 1800-luvun lopulla (61 päivää kokeeseen)

Tänään:

1. Tein Aleksanteri II:n aikaisista uudistuksista ajatuskartan ja jatkoin aikajanaa.
2. Luin Suomen historian pikkujättiläisestä sivut 503-543 (Juuret irti maasta ja Henkien taistelu)
3. Täydensin aikajanaa ja aloitin ajatuskartan tekemisen.

Itsearviointia / Opiskelun pohdintaa:

• Väsyttää ihan kamalasti. Keskittyminen oli tänään kohtuullisen hyvää, mutta tauot venyivät iltapäivällä pitkiksi ja pitkittivät opiskelua iltaan asti. Tätä pitäisi varoa! Parempi opiskella vähän tiiviimmin ja lopettaa aikaisemmin kuin käyttää koko päivä kirjan ja kännykän välillä.
• Lukeminen tuntui tänään ja eilen ihan mukavalta, mutta muistiinpanojen tekeminen ahdisti. En tiedä, miten tätä voisi helpottaa. Paperille kirjoittaessa tilan loppuminen ja virheiden tekeminen huolestuttaa, mutta käsin kirjoittamalla opin hyvin.
• Huominen huolestuttaa! Voi olla, että joudun pitämään "välipäivän", vaikka varaa ei olisi. Lauantaina sitten töitä kaksin verroin? Ääk.

 Juuret irti maasta - Suomen teollistuminen

En ole aiemmin tajunnut pysähtyä miettimään, mitä kirjan välillä omituisen tuntuiset otsikot oikeastaan tarkoittavat. Eilisen kappaleiden otsikot - "Pato murtuu" ja "Politiikan koulu" - kuvasivat toisaalta sitä yhtäkkistä uudistusten vyöryä, mikä Suomessa 1800-luvun puolivälissä koettiin, ja toisaalta kaikkea sitä uuden opettelua ja sopeutumista, mitä uudistukset ihmisiltä vaativat. Tänään ensimmäisen luvun otsikko oli "Juuret irti maasta".

Eero Järnefelt: Kaski (1893, detalji)

Suomen kärsi 1800-luvun toisella puoliskolla yhä maanviljelyn ongelmista sekä tilattoman väestön lisääntymisestä. Kun halvan viljan ja maanviljelyn tehottomuuden myötä moni tilallinen panosti karjanhoitoon (ja muutama tuotannon koneellistamiseen), työvoiman tarve väheni ja tilattomien asema heikkeni entisestään. Myös palkollisasetusten purkaminen ja "laillinen suojelu" -systeemin poistaminen lisäsi köyhien työläisten turvattomuutta. Kausityöttömyys ja kerjääminen yleistyivät. Nälkävuodet 1866-1868 olivat Suomessa erityisen tuhoisia.

Maataloustöiden vähetessä teollistuminen alkoi kuitenkin tarjota ihmisille töitä. Saha-, metalli- ja tekstiiliteollisuus sekä vuosisadan loppua kohden paperiteollisuus kasvoivat 1800-luvun Suomessa tasaisesti. Teollisuutta edistivät kevyt verotus, pankkiuudistukset sekä uusi lainsäädäntö, joka mm. laillisti osakeyhtiöt. Myös infrastruktuurin kehitys - uudet kanavat, rautatiet sekä tietoliikenneyhteydet - helpottivat teollista kehitystä. Venäjän rahan epävakauden vuoksi Suomi oli saanut oman rahan, markan. Snellmanin ehdotus ainoastaan markan käytöstä Suomessa torjuttiin seperatistisena, mutta markka sidottiin 1865 hopeakantaan ja myöhemmin kultakantaan, mikä lopetti asteittan Venäjän rahan käytön maassa.

Albert Edelfelt: Poikien Työkoti
(1885, detalji)

Eurooppaan myytiin puutavaraa ja voita, Venäjälle rautaa, koneita, kankaita ja paperia. Ulkomaankauppaa helpottivat höyrylaivojen alentamat kuljetuskustannukset sekä suotuisat tullit (Euroopan vapaakauppapolitiikka ja Suomessa raaka-aineiden, koneiden ja puolivalmisteiden tuominen maahan tulleitta). Markkinoiden laajentuessa Suomi tuli yhä riippuvaisemmaksi suhdannevaihteluista, ja mm. 1870-luvulta alkanut Euroopan lama tunnettiin myös täällä.

Teollisuus tarjosi myös naisille ja lapsille töitä. Lapsityövoiman käyttö oli yleistä ja se nähtiin
yleisesti hyvänä asiana, sillä sen uskottiin olevan opettavaista ja ohjaavan lapsia ahkeruuteen ja hyveellisyyteen. Lapsia pyrittiin kuitenkin suojaamaan erinäisin rajoituksin ja säädöksin: työlle annettiin ikärajat, työaikoja rajoitettiin iän mukaan, ja 1889 tehdastyö kiellettiin alle 12-vuotiailta. Myös työtä tekeville lapsille vaadittiin koulua, joka järjestettiin sunnuntaisin tai iltapäivisin. Rajoituksia ei kuitenkaan käytännössä aina valvottu.

Mainos, 1883 (lähde)

1800-luvun Eurooppa näki erityisesti Nikolai I:n aikana jatkuvaa vallankumouksellista liikehdintää, joka huipentui vuoden 1848 kapinoissa ja ilmeni uudelleen 1871 Pariisin kommuunissa. Teollistumisen myötä sosialismi ja työväen organisoituminen nosti monissa maissa päätään, ja myös Suomessa kannettiin huolta vastaavien ajatusten heräämisestä. Työväen järjestäytymistä ja lakkoilua oli jo rajoitettu laein, mutta monien suomalaisten mielestä paras tapa ehkäistä ongelmia oli parantaa työväen oloja. Tämä valistushenkinen, "wrightilainen" työväenliike ajoi Suomessa mm. työpäivän lyhentämistä, maksutonta opetusta ja äänioikeutta työläisille.

Teollistumisen myötä Suomen kaupungit alkoivat toden teolla muuttua. Kaduille saatiin valaistus ja ensimmäisiä viemäri- ja vesijohtojärjestelmiä alettiin asentaa. Teiden kunto ja siisteys parani ja niiden varsille ilmestyi kauppoja, jotka erikoistuivat esimerkiksi naistenvaatteiden tai kirjoitusvälineiden myymiseen. Sanomalehdissä julkaistiin nyt paitsi lennättimen välityksellä nopeasti saatuja uutisia maailmalta myös mainoksia. Tehdastekoiset lelut, uudet ompelu- ja kirjoituskoneet sekä valokuvaajalla käynti olivat viimeistä huutoa. Samoihin aikoihin ihmisten toiminta yhdistyksissä ja kansalaisryhmissä yleistyi ensin kaupungeissa, sitten maaseudulla. Rouvasyhdistykset mm. edistivät köyhien ja tyttöjen koulutusta ja raittiusyhdistykset edistivät valistusta alkoholin vaaroista, kun taas vapaapalokunnat ja nuorisoliikkeet järjestivät jäsenilleen monenlaista toimintaa aina kulttuuritapahtumista urheiluun.

Henkien taistelu - Mitä on suomalaisuus?

1800-luku oli Euroopassa aatteiden vuosisata: konservatismi, nationalismi, liberalismi ja sosialismi myllersivät kautta mantereen. Näistä jokainen vaikutti ja ilmeni Suomessa, tosin aina Suomelle ominaisella tavalla ja usein hillitympänä kuin muualla.

Kappaleessa sivuttiin parlamentarismia (ruotsalaismielisten aate) ja aiemmin käsittelemääni sosialismia. Myös naisasianliikettä käsiteltiin laajasti. 1800-luvulla naisten asema paranikin monin tavoin. Avioitumattomien naisten (joita oli yllättävän paljon!) itsemääräämisoikeutta parannettiin, mikä oli luonnollinen seuraus naisten työllistymisestä teollisuuden ja esimerkiksi postin palveluksessa. Tyttöjä opetettiin tyttökouluissa, ja heistä muutamien onnistui saada lupa ylioppilaskirjoitusten suorittamiseen ja yliopisto-opintoihin, jossa naiset saivat opiskella lääketiedettä. Kalevalan voimakkaat naishahmot sekä 1800-luvun naistaiteilijat toimivat naisille esikuvina.

Topelius (Albert Edelfeltin maalaus)

Minusta kaikkein mielenkiintoisin osa kappaleesta oli suomalaisuuden määrittämistä käsittelevä. Fennomania oli kehittynyt läpi vuosisadan, ja nyt valtiopäivillä nähtiin kiivasta taistelua ruotsin- ja suomenmielisten välillä. Fennomanian myötä "suomalaisuus" ja "Suomi" piti määrittää, ja käsitykset siitä mikä Suomi oli muovautuivat vähitellen.

Historia on tärkeä kansakuntaa määrittävä tekijä, ja se alkoikin 1830-luvulta lähtien muovautua. Kalevala teki Suomen muinaishistorian eläväksi, ja Zachris Topeliuksen kirjoitukset kuvasivat Suomen uudempaa historiaa. 1870-luvulla julkaistiin sekä valtiolliseen kehitykseen keskittyvä teos että Suomen kansan ja kansanhengen kehitystä kuvaava kirja. 1800-luvun loppupuoliskolla panostettiin myös "materiaalisen historian" keräämiseen ja säilyttämiseen. Olavinlinnan entistämistyöt aloitettiin ja kiinnostus muinaisten muistomerkkien suojeluun ja arkeologiaan heräsi. Historiallisista tapahtumista maalattiin tauluja ja Suomen ensimmäinen kansallismuistomerkki, Porthanin patsas, julkistettiin Turussa 1864. Taiteen kautta kuvattiin myös Suomen maisemia ja kansaa.

Magnus Enckell: Kansakoulu(1899, detalji)

"Suomalaisen" määrittämisen myötä tuli luonnollisesti määritettyä "ei-suomalainen". Suhtautuminen
venäläisiin ja ortodokseihin oli Suomessa erityisen vaikeaa - kovin julkinen vastustus ei olisi onnistunut, mutta senaatti pyrki kykyjensä mukaan estämään venäläisten ja ortodoksien oikeuksien laajentamisen Suomessa, ja Suomen autonominen asema teki tämän tietyssä määrin mahdolliseksi. Toisaalta Aleksanteri I ja II kunnioitettiin. Lapin saamelaisten sekä Suomen mustalaisten kohtelussa ei tarvinnut olla yhtä varovainen. Suomen ja Norjan sekä Ruotsin välisten rajojen sulkeminen ja isojaon toteuttaminen Lapissa vaikeuttivat huomattavasti saamelaisten elinkeinon harjoittamista. Mustalaiväestön elämäntapa ei sopinut Suomen lakeihin, ja heihin sovellettiin irtolaisasetuksia. Koululaitos oli tärkeä osa sekä vähemmistöryhmien suomalaistamista että kansan valistamista ja "suomalaisuuden" määrittelemistä ja välittämistä jälkipolville. Suomen kielen asemaa parannettaessakin keskityttiin nimenomaan kouluihin 1800-luvun alussa.

Kun Suomi oli määritelty siitä saattoi levittää tietoa myös ulkomaille. 1850-luvulta lähtien Suomen taiteilijat ja tiedemiehet alkoivat aiempaa enemmän luoda kontakteja ulkomaille. Senaatti tuki tätä mm. myöntämällä matka-apurahoja. Tietoa Suomesta ja sen oloista levisi näin muuhun Eurooppaan - tämä ilmeni myöhemmin venäläistämiskautena kulttuuriadressissa Suomen erityisaseman puolesta. Toisaalta uudet taidevirtaukset, tieteelliset teoriat (kuten darwinismi) ja ajatusvirtaukset (kuten materialistinen maailmankuva) rantautuivat vuorovaikutuksen myötä Suomeen.

Nyt ei jaksa pohtia enää mitään! Tämänpäiväinen luku-urakka oli siitä vaikea, ettei siitä muodostunut luontevasti yhtä kokonaisuutta. Tästäkin päivityksestä jätin paljon pienempiä kokonaisuuksia pois, jotkut tahallani mutta monet varmasti vain siksi, että olen ne unohtanut. Yritin kuitenkin tässä luoda jonkinlaisia kokonaisuuksia kaikesta siitä, mitä tänään luin. Huomenna teen vielä ajatuskartan loppuun (ja ehkä toisen päälle), sekin varmaan auttaa selventämään kokonaiskuvaa. Nyt menen nukkumaan!