Kustavilainen aika ja 1700-luvun elämä (66 päivää kokeeseen)

Tänään:

1. Silmäilin vähän Arvid Hornista ja kuningatar Ulrika Eleonorasta kertovia Wikipedia -sivuja.
2. Luin Suomen historian pikkujättiläisestä sivut 313-357 (Kustavilaiden aika). Tein kaksi ajatuskartaa Kustaa III:n ajasta, yhden Kaarle-herttuan ja Kustaa IV Aadolfin vallan ajasta ja yhden 1700-luvun yhteiskunnallisista, taloudellisista yms. muutoksista.

Itsearviointia / Opiskelun pohdintaa:

• Nukuin pommiin! Auts. Herätyskello vastaisuudessa päälle. Pelkäsin, etten ehtisi lukemaan suunnittelemaani määrää, mutta onnistuinpa silti! Hyvä minä! :)
• Opiskelu sujui pääosin hyvin, taukoineen tuli n. 7 tuntia täyteen! Keskittyminen oli vaikeampaa loppua kohden.
• En oikein jaksanut kerrata ennen/jälkeen uuden asian oppimista. Ensi viikolla voisin yrittää ottaa lyhyen kertauksen osaksi opiskelurutiinia: vähän aamulla ja vähän iltapäivällä opiskelun päätteeksi.

Kustavilainen aika

Eilen päätin lukemisen Kustaa III:n vallankumoukseen, ja se jäikin elävänä mieleen. Tänään sain lukea vallankumouksen seurauksista. Kustaa III:n säädyille lukema uusi hallitusmuoto lisäsi kuninkaan valtaa tuntuvasti: kuningas sai nimittää valtaneuvokset, virkamiehet olivat vastuussa yksin hänelle, ja kuningas johti myös ulkopolitiikkaa (tosin hän ei saanut yksin viedä maata hyökkäyssotaan). Sekä kuningas että säädyt saivat tehdä lakiesityksiä sekä veto-oikeuden. Verojen säätäminen jäi säädyille (poikkeuksena sota-aika).

Kustaa III

Kustaa III:n muita uudistuksia olivat mm. kidutuksen ja kotietsintöjen kieltäminen, uusien aatelointien aloittaminen, uusi (rajoitetumpi) painovapausasetus ja uskonvapauslaki (salli kaikenlaisten kristillisten jumalanpalvelusten pidon). Hän uudisti Ruotsin rahajärjestelmän (uusi rahayksikkö) ja yritti ensin panna toimeen tiukan kieltolain, sitten tehdä viinanpoltosta kruunun yksinoikeuden - kumpikaan yritys ei oikein ottanut onnistuakseen. Suomessa Kustaa III uudisti läänijaon (neljän läänin sijasta kuusi lääniä), antoi luvan uusien kaupunkien perustamiselle (mm. Tampere ja Kuopio) ja aloitti suuren tienrakennusohjelman, joka paransi kulkuyhteyksiä.

Vanha puoluejako oli vallankumouksen myötä mennyttä, mutta säädyt alkoivat jakaantua kuningasvastaisiin- ja myönteisiin ryhmiin. Oppositio nousu ajan myötä äänekkääksi. Kuningas lepytteli talonpoikia purkamalla kruunun viinanpolttomonopolin, porvareita lupaamalla, ettei monopoleita tulisi, ja pappeja antamalla virkanimitykset kirkon käsiin (lopettaen virkojen myynnin), mutta aateliston suuri osa pysyi kuningasvastaisena.

G. M. Sprengtporten

Vallankumouksessa isänsä kanssa Kustaa III:a auttaneen, G. M. Sprengtportenin ja kuninkaan välit olivat myös kireät. Sprengtportenit olivat olleet tyytymättömiä vallankumouksen jälkeisiin palkkioihinsa, ja kuninkaan vastustettua osaa G. M. Sprengtportenin uudistuksia Itä-Suomen armeijassa Sprengtporten erosi virastaan ja hakeutui ulkomaille. Hän päätyi lopulta työskentelemään Venäjälle, ja esitti siellä ollessaan ajatuksen Suomen itsenäistymisestä. Hän piti yllä yhteyksiä Suomeen, ja osaltaan ruokki siellä olevien upseerien kuningasvastaisuutta.

Kustaa III halusi kruunata valtakautensa liittämällä Ruotsiin alueita. Norjan alueet houkuttelivat, mutta alati voimistuva Venäjä oli selvä uhka. Uskottuaan saaneensa Tanskalta lupauksen pysyä puolueettomana Kustaa III alkoi valmistella sotaa itänaapurin kanssa. Hyökkäyssota oli hallitusmuodossa kielletty, mutta pienen rajakahakan turvin kuningas aloitti sotatoimet vedoten Ruotsin puolustamiseen. Sota ei kuitenkaan alkanut hyvin. Upseerit olivat pessimistisiä, ja tasaväkiset meritaistelut estivät maihinnousun suunnitelmien mukaan. Lopulta joukkojen oli peräännyttävä, ja upseerit lähettivät [J. A. Jägerholmin aloitteesta] Venäjän keisarinnalle nootin, jossa he sanoivat sodan olevan laiton ja toivoivat rauhaa. Kustaa III sai tietää kapinasta ja vaati upseereilta uskollisuudenvalaa, mutta sai vastaukseksi Anjalan liittokirjan: se sisälsi uskollisuudenlupauksen, mutta myös puolusti kapinallisia toimia.

Kaarle-herttua

Tanskan sotatoimet Ruotsia vastaan antoivat Kustaalle hyvän syyn lähteä Suomesta. Hän jätti Suomen veljelleen Kaarle-herttualle, joka hajotti joukot ja vaikeutti näin upseerien välisen ja Venäjän kommunikoinnin. Englannin ja Preussin painostuksesta Tanska taipui nopeaan rauhaan, ja Kustaa III nähtiin maassaan sankarina. Tämän turvin hän saattoi tuomita kapinalliset ja kutsua valtiopäivät. 1789 Kustaa III hyväksytti uuden erikoisvaliokunnan kanssa Yhdistys- ja vakuuskirjan. Se lisäsi tuntuvasti kuninkaan valtaa: hän sai aloittaa hyökkäyssodan ja yksinoikeuden aloitteisiin valtiopäivillä. Hän myös lakkautti valtaneuvoston. Aatelittomien säätyjen tuen hän takasi mm. peruuttamalla vihatut palkollisasetukset, takaamalla talonpoikien oikeuden maahansa ja vahvistamalla kaupunkien erityisoikeuksia.

Sotaa rahoitettiin veloin ja seteleitä painamalla, mikä johti talousongelmiin. Joitakin taisteluita Ruotsi voitti, mutta lopulta Kustaan sota päättyi torjuntavoittoon: rauhaan Venäjän kanssa ilman alueluovutuksia.

Kustaa III:n oppositio ei koskaan täysin kadonnut. Erityisesti aateliset kantoivat kuninkaanvallan kasvamisesta ja laittomaksi katsotusta sodasta kaunaa. Salaliittolaiset suunnittelivatkin kuninkaan murhaa, ja sen toteutti J. J. Anckarström [1792] oopperatalon naamiaisissa. Kustaa III kuoli vammoihinsa, ja tämän jälkeen vallan otti Kaarle-herttua.

Kustaa IV Aadolf

Kaarle-herttuan aikana tämän neuvonantaja G. A. Reuterholm sai paljon valtaa. Tämä vihasi Kustaa III:a ja varmisti, että tämän neuvonantajat lähetettiin maasta. Kaarle-herttuan aikana valtakunnan talous parani vallankumoussotien ajan kaupan ja hyvien satovuosien johdosta. Venäjään myssysuvusta polveutunut Reuterholm suhtautui maltillisesti.

Kustaa III:n pojan Kustaa IV Aadolfin täytettyä 18 uusi kuningas erotti Reuterholmin syyttäen tätä
kustavilaisten vainosta ja kuninkaallisten avioliittoneuvotteluiden huonosti hoitamisesta. Kustaa IV Aadolfin aikana katovuodet veivät maan taloudelliseen lamaan, jota korjaamaan toimeenpantiin raharealisaatio. Ulkopolitiikka oli suurvaltoihin nähden heikolle Ruotsille vaikeaa. Tämä yritti neuvotella Ranskan Napoleonin kanssa tuloksetta, ja nojautui sitten Venäjän ja Tanskan suuntaan.

Kustavilaisen ajan voisikin jakaa seuraaviin osiin: 1) Kustaa III vallankumous, uusi hallitusmuoto ja valistushallitsijan uudistukset, 2) kuninkaan kannatuksen heikkeneminen ja epäonnistunut hyökkäys Venäjään johtavat kapinamielialan syntyyn, 3) kuningas kasvattaa valtaa entisestään ja vie sodan päätökseen, 4) Kustaa III:n murha, 5) Kaarle-herttuan aika: kustavilaisten vaino, 6) Kustaa IV Aadolfin aika: tasapainoittelun aikaa Napoleonin repimässä Euroopassa.

Viisi mielenkiintoista/yllättävää asiaa:

1. Kustaa III oli uskonvapauslain takana - mahdollisti katolilaisten tulon Suomeen!
2. Kustaa III murhattiin! Enpä tiennyt. :o
3. Sprengtportenin paluu! Muistin hänet & hänen isänsä eilisestä kappaleesta, ja hänestä tulikin aika tärkeä hahmo!
4. Kustaa IV Aadolf oli Napoleonin aikaan aika nuori + yritti alkuun neuvotella Napoleonin kanssa (peruskoulun opetus kuvasi hänet vanhana napoleonofobisena uskonnollisena fanaatikkona, wut :D)
5. Lukiessani 1700-luvun elämästä kertovaa kappaletta yllätti ja ihmetytti, kuinka paljon esivalta pyrki kontrolloimaan ihmisten elämää. Erityisesti yllättivät palkollisasetukset, jotka pakottivat vanhemmat lähettämään lapsensa töihin, määräsivät maksimipalkat, ja johtivat jopa jonkinlaiseen "urkintakulttuurin" syntyyn, jossa "laittomista lapsista" ilmoiteltiin työvoiman toivossa. Kamalaa! Myös esim. koulutusvuosien säätäminen käsityöläiseksi/kauppiaaksi pääsemiseksi yllätti - luulin, että ammattikunnat/kauppiaat päättivät näistä asioista itsenäisesti, eikä valtio säädellyt niitä.