Roomasta Renesanssiin: ensimmäiset kolme luentoa

Olen viimeisen kahden viikon aikana ollut sitä mieltä, että yliopistossa voisi ehdottomasti alkaa käyttää tätä oppimispäiväkirjaa oppimisen yhtenä välineenä. En kuitenkaan ole kaikelta ohjelmalta ehtinyt sen pariin kunnolla kuin vasta tänään, joten käyn pikaisesti läpi tähänastiset luennot.

Ensimmäinen luento, otsikoitu "Kreikkalainen polis: demokratian kehto?" käsitteli pääosin antiikin Kreikan ajan yhteiskuntaa. Tältä luennolta jäi erityisesti mieleen orjien käsittely ja se, miten kreikkalaiset itse käsittivät orjuuden - se oli toisaalta itsestäänselvää, mutta toisaalta vaati myös jonkinlaisia filosofisia perusteluja, joita sitten ajoittain esitettiin. Myös Kreikan alueen orjuuden vertaaminen myöhemmän Rooman orjuuteen oli kiintoisaa. Muuten luento oli osittain kertausta, osittain hyödyllistä tarkennusta aiemmaan (lukiossa ja muuten) oppimaani aiheesta. Sotahistoria on minulle yhä aika tuntematonta, ja ajoitus tulee olemaan vaikeaa.

Toinen luento käsitteli antiikin ns. hellenististä kautta ja erityisesti sen kulttuuria. Oli puhetta Aleksanteri Suuresta (ja hänen isästään), hänen valtakuntansa jakautumisesta, ja toisaalta kreikkalaisen kulttuurin yhdistymisestä (Makedonia, polisten merkityksen väheneminen ja kaupankäynnin vilkastuminen), toisaalta sen sekoittumisesta muihin paikallisiin kulttuureihin ja Egyptin merkityksen kasvusta. Aiemmin käsittääkseni hyvin sisäänpäin kääntynyt Egypti joutui kreikkalaisten valloituksen myötä avautumaan, ja näin sai vaikutteita kreikkalaisesta kulttuurista, mutta samalla myös antoi paljon kulttuurisia vaikutteita välimeren alueille (mm. egyptiläiset jumalat kasvattivat suosiotaan, hallitsijoiden jumalallistaminen alkoi yleistyä). Roomastakin saimme jo nähdä vilauksen, kun Egyptin viimeinen kuningatar, Kleopatra VII, nousi puheenaiheeksi.

Kolmannella luennolla siirryimme Roomaan: kuulimme sen laajenemisesta ensin Italiassa, sitten Karthagoa vastaan (jolloin syntyivät ensimmäiset roomalaiset provinssit), ja Karthagon sotien myötä myös itään ja lopulta laajemmalle, tasavallan ja keisariajan taitekohdassa erityisesti Galliaan ja Egyptiin. Erityisen mielenkiintoista oli kuulla, miten Rooman hallintomuoto sekä suhde valloitetuihin alueihin muuttui sen kasvaessa. Tasavaltajärjestelmä oli toiminut pienessä kaupunkivaltiossa, mutta johti kasvaviin ongelmiin valtakunnan laajentuessa. Aluksi Rooma operoi myös pitkälti liittolaissuhteiden pohjalta, mutta ensimmäisten provinssien tapauksessa suhteet alkoivat tulla yksipuolisemmaksi, ja valloitettujen alueiden kansoja alettiin nähdä vähemmän vapautusta kaipaavina ihmisinä ja enemmän kapinallisina ja vaarallisina alamaisina.